Jotain ihan muuta

Tekemisen seikkailuäly

Tekoäly, tuo kaiken tieltään tuhoava Skynet, joka tulee ja vie meidän naiset ja työpaikat samalla kun hyökkäilee jääkapin kautta virtuaalisesti pankkien kimppuun.

Tai niinhän sitä luulisi, kun ei paremmasta tiedä.

Tekoäly pelottaa monia, mutta luultavasti samasta syystä, kuin tulevaisuus, avaruusluotaimet väärässä paikassa ja vieraat asiat ylipäätään pelottavat; niitä ei hahmoteta ja ne ovat itselle etäisiä. Tekoäly on lyhyen määritelmän mukaisesti tietokone tai tietokoneohjelma, joka tekee älykkäitä toimintoja. Älykkyyttä itsessään on vaikea tosin määritellä, joten tällä hetkellä tekoälykenttä on yhtä sateenvarjoa, jonka alle menevät iloisesti kaikki autonomisesta robottikokista ja älynavetasta aina tietokonepelissä vastuksen antavaan virtuaalipelaajaan.

Tai no, sen voin sanoa, että ihminen tuntuu olevan usein jotain ihan muuta kuin älykäs. Mikä muu on lajina sen verran idiootti, että ottaa esimerkisi alligaattorin kiinni, vie luontaisesta ympäristöstä eläintarhaan, työntää päänsä sen suuhun ja syyttää sitten eläintä siitä kun se puri? Joku on joskus sanonut, että ihminen oli fiksu kun osasi kemmertää evoluution alkupuolen vaiheissa meristä ylös, mutta delfiinit ovat olleet vielä fiksumpi kun ovat pysyneet siellä koko ajan.

Jos jotain, niin tekoäly on trendisana, jonka avulla myydään kohta varmaan jo piirakoitakin. Oikeasti sellaista aitoa tekoälyä, joka pystyisi tekemään itsenäisiä päätöksiä, on hyvin vaikeaa tehdä. Suurin osa tekoäly-yläpilvessä ratsastavista yrityksistä onkin oikeasti jotain ihan muuta ja maailmassa on lopulta varmasti aika vähän yrityksiä, jotka kykenevät tekemään sellaisen tekoälyn, jonka voidaan olettaa olevan supertekoälyn esiaste.

Tekoäly tekee nimittäin tällä hetkellä vain sitä mitä sille on opetettu. Ei taida olla olemassa sellaista tekoälyä, joka kykenisi täysin itsenäisiin päätöksiin. Tai jos on, niin toivon todella että se ei pääse koskaan verkkoon – tai törmää ainakaan ensimmäisenä valloillen päästyään nykyajan populäärimusiikkin, koska vähemmästäkin on tulta ja tulikiveä ihmiskunnan niskaan ydinvoiman avustuksella viskattu. Siinä vaiheessa voimme alkaa hikoilla, jos/kun jokin sellainen olio/äly, jolla on rajattomat resurssit ja kyky ymmärtää fysiikkaa täysin uusin aistein, mutta ei ihmisen helposti hajoavaa ja huonosti päivitettävää kuorta riesanaan, tulee tietoiseksi itsestään.

Jokin aika sitten oli lehdissä juttu, jossa kerrottiin että tekoäly on oppinut tappamaan tietokonepelissä tehokkaammin kuin ihmispelaaja. Ne jotka eivät ymmärrä miten pelit toimivat, kauhistuivat. Jos pelin tarkoitus on tuhota vastustaja ja tekoäly opetetaan tekemään nimenomaan sitä, niin sehän tulee paremmaksi silloin nimenomaan siinä. Tekoäly ei toimi niin, että heitetään radio järveen ja sanotaan että tapa kalat. Kyllä se on ihminen, joka vielä tässä vaiheessa sen tappoalgoritmin vääntää

Vaikka EU meni kieltämään meemien käytön koska tekijänoikeudet, niin fluksikapasitoin paluun tulevaisuuteen tänne ihmeellisellä tekoälyaasinsillalla.

Toinen hyvä esimerkki tekoälyn ylikorostetuista taidoista oli uutinen, jossa tekoäly osasi rakentaa jaksollisen järjestelmän muutamassa hetkessä, kun ihminen oli käyttänyt samaan about 4000 vuotta. Suurin osa ei tässä kohtaa vain ymmärtänyt, että tekoäly perusti kaiken tietonsa sille minkä ihminen oli jo ehtinyt kerätä vuosituhansien aikana. Jos sen olisi pitänyt aloittaa täysin nollasta, eikä ihminen olisi ohjelmoinut sitä rakentamaan jaksollista järjestelmää, niin eihän se olisi osannut tehdä juuri yhtään mitään.

Tuntuukin siltä, että lopulta aika harva ymmärtää että me käytämme erilaisia tekoälyratkaisuja jo päivittäin. Google ja moni Internetissä käyttämämme palvelu on yksinkertainen tekoäly tai joukko erilaisia informaatio- tai laskentamalleja, jotka helpottavat päivittäisiä toimiamme. Kuuntelen tätä kirjoittessa Spotifyn kautta musiikkia, ja sielläkin tekoäly yrittää päättää koko ajan mistä pidän. Jos jotain pelottaa, että tekoäly ottaa jokin päivän vallan, niin tavallaan se on jo myöhäistä.

Me nimittäin tukeudumme joka päivä puhelimiimme ja älylaitteisiimme. Näiden sisällä pyörii erilaisia liikuntasovelluksia, kalentereita, työlistoja, sosiaalisen median alustoja ja muuta peruskauraa, joiden taustalla itse asiassa pyörii useitakin erilaisia tekoälyjä. Käytännössä lapset jotka pelaavat pelejä ja etsivät elokuvia suoratoistopalveluiden suositusten avulla, sekä aikuiset jotka ihmettelevät mitä kaikkea tänään Facebookin uutisvirrasta oikein löytyykään, ovat jo tekoälyn vallan alla. Kun Tsubu, Öky ja Mage kyttäävät netistä hiljaisinta aikaa, koska Kallion lähikaupasta voi käydä juoksemassa kaljaa niin sanotusti artistin laskuun, niin ihan oikein, tekoälyhän sielläkin taustalla.

Tai no, ei Tsubulla, Ökyllä ja Magella, vaan jossain ihan muualla.

Voimme pohtia, että käyttämällä paljon ergonomisia apuvälineitä, emme lopulta osaa olla ilman. Jos automaatio aloitti fyysisen kunnon rappeutumisen vähentämällä liikuntaa, niin pelokkaalla tai välinpitämättömällä asenteella annamme tekoälyn vauhdittaa fankkijalan loppulaukkaa. Itselläni on ristiitainen suhde tekoälyyn, koska jos haluaa pysyä kehityksen kelkassa ja liiketoiminnassa mukana, niin on yksinkertaisesti pakko digitalisoida 1.21 gigawatin voimalla. Toisaalta se taitaa olla väistämätöntä, että algoritmit ja tekoäly kontrolloivat meitä ja lapsiamme nyt ja tulevaisuudessa. Ihminen on lopulta mukavuudenhalussaan melko helposti huijattavissa.

Ehkä se supertekoäly tosiaan onkin jo täällä, mutta se odottaa että olemme fyysisesti niin huonossa kunnossa, että meidät on helppo pyyhkiä pois tieltä kuleksimasta…

Kuvan lähde: pexels.com