Blogi

Tekemisen seikkailuäly

Tekoäly, tuo kaiken tieltään tuhoava Skynet, joka tulee ja vie meidän naiset ja työpaikat samalla kun hyökkäilee jääkapin kautta virtuaalisesti pankkien kimppuun.

Tai niinhän sitä luulisi, kun ei paremmasta tiedä.

Tekoäly pelottaa monia, mutta luultavasti samasta syystä, kuin tulevaisuus, avaruusluotaimet väärässä paikassa ja vieraat asiat ylipäätään pelottavat; niitä ei hahmoteta ja ne ovat itselle etäisiä. Tekoäly on lyhyen määritelmän mukaisesti tietokone tai tietokoneohjelma, joka tekee älykkäitä toimintoja. Älykkyyttä itsessään on vaikea tosin määritellä, joten tällä hetkellä tekoälykenttä on yhtä sateenvarjoa, jonka alle menevät iloisesti kaikki autonomisesta robottikokista ja älynavetasta aina tietokonepelissä vastuksen antavaan virtuaalipelaajaan.

Tai no, sen voin sanoa, että ihminen tuntuu olevan usein jotain ihan muuta kuin älykäs. Mikä muu on lajina sen verran idiootti, että ottaa esimerkisi alligaattorin kiinni, vie luontaisesta ympäristöstä eläintarhaan, työntää päänsä sen suuhun ja syyttää sitten eläintä siitä kun se puri? Joku on joskus sanonut, että ihminen oli fiksu kun osasi kemmertää evoluution alkupuolen vaiheissa meristä ylös, mutta delfiinit ovat olleet vielä fiksumpi kun ovat pysyneet siellä koko ajan.

Jos jotain, niin tekoäly on trendisana, jonka avulla myydään kohta varmaan jo piirakoitakin. Oikeasti sellaista aitoa tekoälyä, joka pystyisi tekemään itsenäisiä päätöksiä, on hyvin vaikeaa tehdä. Suurin osa tekoäly-yläpilvessä ratsastavista yrityksistä onkin oikeasti jotain ihan muuta ja maailmassa on lopulta varmasti aika vähän yrityksiä, jotka kykenevät tekemään sellaisen tekoälyn, jonka voidaan olettaa olevan supertekoälyn esiaste.

Tekoäly tekee nimittäin tällä hetkellä vain sitä mitä sille on opetettu. Ei taida olla olemassa sellaista tekoälyä, joka kykenisi täysin itsenäisiin päätöksiin. Tai jos on, niin toivon todella että se ei pääse koskaan verkkoon – tai törmää ainakaan ensimmäisenä valloillen päästyään nykyajan populäärimusiikkin, koska vähemmästäkin on tulta ja tulikiveä ihmiskunnan niskaan ydinvoiman avustuksella viskattu. Siinä vaiheessa voimme alkaa hikoilla, jos/kun jokin sellainen olio/äly, jolla on rajattomat resurssit ja kyky ymmärtää fysiikkaa täysin uusin aistein, mutta ei ihmisen helposti hajoavaa ja huonosti päivitettävää kuorta riesanaan, tulee tietoiseksi itsestään.

Jokin aika sitten oli lehdissä juttu, jossa kerrottiin että tekoäly on oppinut tappamaan tietokonepelissä tehokkaammin kuin ihmispelaaja. Ne jotka eivät ymmärrä miten pelit toimivat, kauhistuivat. Jos pelin tarkoitus on tuhota vastustaja ja tekoäly opetetaan tekemään nimenomaan sitä, niin sehän tulee paremmaksi silloin nimenomaan siinä. Tekoäly ei toimi niin, että heitetään radio järveen ja sanotaan että tapa kalat. Kyllä se on ihminen, joka vielä tässä vaiheessa sen tappoalgoritmin vääntää

Vaikka EU meni kieltämään meemien käytön koska tekijänoikeudet, niin fluksikapasitoin paluun tulevaisuuteen tänne ihmeellisellä tekoälyaasinsillalla.

Toinen hyvä esimerkki tekoälyn ylikorostetuista taidoista oli uutinen, jossa tekoäly osasi rakentaa jaksollisen järjestelmän muutamassa hetkessä, kun ihminen oli käyttänyt samaan about 4000 vuotta. Suurin osa ei tässä kohtaa vain ymmärtänyt, että tekoäly perusti kaiken tietonsa sille minkä ihminen oli jo ehtinyt kerätä vuosituhansien aikana. Jos sen olisi pitänyt aloittaa täysin nollasta, eikä ihminen olisi ohjelmoinut sitä rakentamaan jaksollista järjestelmää, niin eihän se olisi osannut tehdä juuri yhtään mitään.

Tuntuukin siltä, että lopulta aika harva ymmärtää että me käytämme erilaisia tekoälyratkaisuja jo päivittäin. Google ja moni Internetissä käyttämämme palvelu on yksinkertainen tekoäly tai joukko erilaisia informaatio- tai laskentamalleja, jotka helpottavat päivittäisiä toimiamme. Kuuntelen tätä kirjoittessa Spotifyn kautta musiikkia, ja sielläkin tekoäly yrittää päättää koko ajan mistä pidän. Jos jotain pelottaa, että tekoäly ottaa jokin päivän vallan, niin tavallaan se on jo myöhäistä.

Me nimittäin tukeudumme joka päivä puhelimiimme ja älylaitteisiimme. Näiden sisällä pyörii erilaisia liikuntasovelluksia, kalentereita, työlistoja, sosiaalisen median alustoja ja muuta peruskauraa, joiden taustalla itse asiassa pyörii useitakin erilaisia tekoälyjä. Käytännössä lapset jotka pelaavat pelejä ja etsivät elokuvia suoratoistopalveluiden suositusten avulla, sekä aikuiset jotka ihmettelevät mitä kaikkea tänään Facebookin uutisvirrasta oikein löytyykään, ovat jo tekoälyn vallan alla. Kun Tsubu, Öky ja Mage kyttäävät netistä hiljaisinta aikaa, koska Kallion lähikaupasta voi käydä juoksemassa kaljaa niin sanotusti artistin laskuun, niin ihan oikein, tekoälyhän sielläkin taustalla.

Tai no, ei Tsubulla, Ökyllä ja Magella, vaan jossain ihan muualla.

Voimme pohtia, että käyttämällä paljon ergonomisia apuvälineitä, emme lopulta osaa olla ilman. Jos automaatio aloitti fyysisen kunnon rappeutumisen vähentämällä liikuntaa, niin pelokkaalla tai välinpitämättömällä asenteella annamme tekoälyn vauhdittaa fankkijalan loppulaukkaa. Itselläni on ristiitainen suhde tekoälyyn, koska jos haluaa pysyä kehityksen kelkassa ja liiketoiminnassa mukana, niin on yksinkertaisesti pakko digitalisoida 1.21 gigawatin voimalla. Toisaalta se taitaa olla väistämätöntä, että algoritmit ja tekoäly kontrolloivat meitä ja lapsiamme nyt ja tulevaisuudessa. Ihminen on lopulta mukavuudenhalussaan melko helposti huijattavissa.

Ehkä se supertekoäly tosiaan onkin jo täällä, mutta se odottaa että olemme fyysisesti niin huonossa kunnossa, että meidät on helppo pyyhkiä pois tieltä kuleksimasta…

Kuvan lähde: pexels.com

Mies kirjoittaa peleistä ja parisuhteesta. Järkytyt kun luet muutakin kuin klikkiotsikon. Spoilerivaroitus!

Tässä kappaleessa mies kirjoittaa jotain joka shokeeraa kaikkia. Et usko mitä tapahtuu seuraavaksi ja itket kun jaat tämän tarinan! Read More

Kuolema kuittaa univelat

Rasahdatko aina lomalla kipeäksi tai hiipiikö pikkuflunssa kimppuusi kun hidastat vähän aivolaukkaa? Janni Hussi kirjoitti blogissaan eilen, ettei tajunnut kuinka väsynyt oli ennen kuin hidasti.

Ja sitten pitikin nukkua. Daa.

Kaikkien oireiden takana on samanlainen mekanismi ja sitä kutsutaan maailmalla yleisesti nimellä let down effect. En tiedä onko sille olemassa mitään järkevää käännöstä, mutta tätä mekanismia voi itse joka tapauksessa jonkin verran säätää, joskin se vaatii vähän harjoittelua ja vaivannäköä.

Akuutin stressin aikana, eli juuri silloin kun painat menemään tuhannen yksisarvisen voimalla ja metrin korkeudella maan pinnasta, elimistö tuuttaa glukokortikoideja, katekoliamiineja ja adrenaliinia joka reikään. Tämä johtuu siitä, että vaikka aivosi rullaavatkin ajatuksesi puhtaaksi yläpilveksi, niin elimistö on taistele tai pakene -tilassa.

Samasta syystä elimistön puolustusjärjestelmäkin vedetään vitoslevelille, pyrkien mikroskooppisen kokoisilla ja automaattisilla plasmakivääreillä erottelemaan elimistöön pääsevien ksenomorphien lihat ulkoavaruusluista.

Stressin aikana kroppa huutaa koko ajan GET TO THE CHOPPA, mutta kun sotatila-alueelta pääsee pois, niin joka sotilas kuukahtaa nurin. Elimistön korkea glukokortikoidipitoisuus voi tässä kohtaa aktivoida elimistössä sellaisia viruksia, jotka ovat olleet latentissa (inaktiivisessa) tilassa odottelemassa sopivaa tilaisuutta lähteä möyrimään elimistöön.

Samalla kun räimit stressipäissäsi menemään kuutta sataa, niin kortisoli nostaa vähän kipukynnystä. Entisaikaan mammutihipassa tämä oli hyvä ominaisuus, kun piti päästä suojaan vaikka mastodontin koipi oli tilsinyt elimistön levyiksi. Sitten kun ollaan turvassa, niin hormonaalinen säätely stabiloituu ja ihminen toteaa, “kappas, minnuun koskoo”.

Kaikista pahimmassa tapauksessa kattoa hipovat kortisolitasot potkivat puolustuksen osittain retardiksi, jolloin ihmiselle napsahtaa autoimmuunitautinalli ja yhtäkkiä terve ihminen on esimerkiksi reumaatikko.

No perkele.

Tässä voi käydä vielä niin, että stressi paukuttaa elimistön dopamiinitasot pohjaan, ja sitten kun vähän helepottaa, niin jollain se mielihyvähormoni pitäisi saada sitten ylös. Ja katohan kun piirakka ja sipsi maistuvatkin tässä kohtaa erityisen hyvälle.

Ilmiötä on tutkittu ympäri maailmaa. On muun muassa todettu, että ihmiset saavat enemmän paniikkikohtauksia viikonloppuisin ja joissain maissa on tilastoitu enemmän vatsahaavoja nimenomaan viikonloppuisin. Tässä tutkimuksessa testattiin hypoteesia migreenikohtausten ja stressin välillä. Stressitasot eivät itse asiassa suoraan korreloineen migreenikohtauksiin, vaan sen miten niihin suhtautui: kun “päästi irti”, niin kohtaus alkoi keskimäärin puolen vuorokauden sisällä.

Miten tätä settiä pitäisi sitten välttää? No, heti alkuun toki sanottava, että “stressaa vähemmän” ei auta, koska se on typerä neuvo. Sen sijaan “opettele käsittelemään stressiä paremmin” on hyvä neuvo, koska sillä on erittäin paljon merkitystä miten stressiin suhtautuu. Älä ajattele että “sitten kun”, vaan yritä luoda ajatusmalli jossa et joudu niin sanotusti päästämään irti, vaan olet koko ajan zen as fuck.

Yllä mainittuun auttaa parhaiten ajatusmallien muutos, mutta se on toki työläs prosessi. Siinä sivussa pääsee vauhtiin meditoimalla ja hengitysharjoituksilla, sekä rauhoittamalla ajatukset. Jo puoli minuuttia keskittynyttä rauhoittumista pumputtaa sykettä alas päin ja jäähdyttelee ylikuormittunutta hormonijärjestelmää.

Luonnollisesti siinä vaiheessa kun lahkeiden resorit ovat jo kakassa, on turha alkaa hengitellä pussiin. Siispä ainoa keino on olla hyppäämättä ääripäästä toiseen, unohtaa “irti päästäminen” ja skaalata stressi alas muutaman päivän aikana jatkamalla sitä mitä on tehnyt, mutta joka päivä jonkin verran vähemmän. Älä siis leikkaa hommaa kuin seinään, vaan jatka vääntöä vielä tovi, koko ajan alaspäin skaalaten.

Jos olet paahtanut aivojasi grillissä kolme viikkoa 24/7 ja yhtäkkiä lähdet viikonlopun totaaliselle minilomalle pois poikkeen kaikesta, niin voi olla isokin todennäköisyys, että jo lentokoneessa alkaa kurkkua kutittaa ja nenä liristä.

Lopuksi vielä perinteinen ja perusharhainen omakehu haisee, eli itse en ole ikinä ollut kipeänä ja jumaluus on herrassa suuri. Paitsi silloin kun olen ollut kipeänä. Olen oikeasti vain ihminen ja sairastan tasaisin väliajoin. Stressin takia en ole kuitenkaan ollut sairaana, koska osaan käsitellä sitä.

Opettele sinäkin.

Artikkelin kuva: Úrsula Madariaga via Pexels.